Kun sukulainen sairastuu syöpään.

Mummollani on todettiin kuukais-kaks sitten syöpä. Kohtu poistettiin kokonaan ja tilanne parani....
Mutta sitten maksaan oli ilmennyt pesäkkeitä eikä niitä saa leikattua....

Juttelin isäni kanssa.joka kertoi, että mummolla oli jo kertaalleen ollut rintasyöpä kun olin ollut pieni.
En muistanut koko asiaa.

Samassa keskustelussa ilmeni, että kesätyöpaikka jossa olin ollut monta vuotta niin muutamalla muullakin, oli syöpä.
Muistin heidät hyvin. Mukavia ja kilttejä ihmisiä.

Sitten, katson omaa elämääni. Opiskelut venyneet, työtön,
lapseton eikä edes ajokorttia sekä hyvin velkaantunut opintolainasta.
Asun pikkukylässä josta ei valmistumisen jälkeen löydy töitä.
Ennen valmistumista turha muuttaa, täälä paaaljon halvempi vuokra.

Jos koulua ei saa vedettyä jouluun mennes loppuu rupeeko kela kerään rahoja takas.
Tai mites työtön maksaa kaiken lainan.

Puhumattakaan kuoleman pelosta joka paukahti sen sileän tien ku tajusinx et 20 vuoden päästä äitini on 70!
Puhumattakaan kissoistani tai miesystävästäni.

Pelkäsin pienenä, et kuolen tulipalossa. Nyt pelkään, et venäjä hyökkää suomeen ja jään sotaleskeksi....
Nyt uutena villityksenä pelkään lähipiiriläisteni kuolemaa...

Voiko asiat olla joskus niin  hyvin, et ei tarvi pelätä?
Loppuuko stressi rahasta vasta kun sitä on joko liikaa tai eläkkeellä. (Siskoni vastasi tähän,
et jos ei tee töitä ei kerry eläkettä).

Miten yli 80 v mummoni voi sanoa olevansa valmis kuolemqan ku itse en ole valmis työelämään tai elättämään itseäni.

Koska ihminen on valmis?
Miten voi valmistautua tulevaan jos huominenkin on niin kaukana.

Halusin lapsena olla kuuluisa. Siis muustakin, kuin teini törttöilystäni.
Halusin olla tärkeä.

Nykyään on vain tärkeää, että on katto päänpäällä ja kaapissa ruokaa.

Riittääkö elämiseen siis katto päänpäälle ja ruoka?

Juteltuani mummoni kanssa raha-asiositani niin hän kysyi miten selviän.
Teki mieli sanoa, että itsehån olen asiani kussut.
Hän oli huolissaan, et kun hän lähtee selviänkö.
Olin hiljaa....miten voi sanoa toiselle, et älä vielä mene tai selvitään voit siirtyä eteenpäin.

Mummoni on viimeinen isovanhemmistani elossa. Isän vanhemmat kuolivat jo kauan sitten.

Miesystäväni polttaa ja pelkään hänenkin puolestaan. Tupakan väitetään tappavan nuorena.
Toinen mummoni kuoli tupkan haitta aineisiin.

Tähän kirjoittaminen auttaa pääni tyhjäämistä. Syöpä on vaikea aihe..
Puhumattakaan, kuinka isoksi asiat kasvaa pääni sisällä :P....

Teksi hyppää vähän asiasta toiseen mutta pääsempähän helpommalla mielellä nukkumaan.

Hyvää yötä

Loves Ann

Taa paksumpaa tekstiä...

Jep taas on se aika jolloin avaudutaan


Kun olin 10v luulin että kun käy koulun niin pääsee töihin ja on paljon rahaa ja elää hyvin.
 kun olin 15v luulin, että elämä loppuu yläasteen jälkeen ja hautaudun vatuun alle ja en ukonut selviäväni työelämäsä puhumattakaan kotoa poi muuttamine jne. 
Kun olin 18v halusin mahdollisimman nopeati muuttaa kotoa pois ja olla itsenäinen.
21v muutan pois kotoa ja alan elää omillani.

Nyt kohta 24vuotiaana olen tajunnut asioita:

1. Luojan kiitos selvisin yläateesta
2. Itsenäisesiti asuminen ja kotikunnalta pois muutto ei todellakaan ole NIIN VAAN LÄHTEMISTÄ
3. työpaikkaa ei niin vaan saa
4. Sossu laskee opintolainan AINA (vaikka olisit nostanut kaiken)
5. Moni työpaikka vaatii autoa

Kotoa pois muuttaessani iä totesi että ovi on AUKI mutta TAKAS et voi muutta koska vanhasta huoneestasi tulee tv huone ja pikkuveljei tarvitee tilaa.

Minun piti jouluna valmitua mutta masennus/ kaikki muu elämän paska vei meikäläistä niinku pässiä narussa.

Tää kevät meni siinä, että isännöitsiä ilmoitti irtisanovansa meidät ja ei meinattu saada kämppää mistään. ONNEKS löytyi et ei kujalle jouduttu.

Toiaalta meni kaikki säästöt TAKAUSMAKSUUN, PYYKKIKONEESEEN, LASKUIHIN ja EDELLISEN kämpän VUOKRAAN ja TÄMÄN uuden kämpän VUOKRAAN. Tarkoitus oli elää säätöilläni koko kesä...Tyhjästä on paha nyhjästä.

Kumpikaan meistä ei saanut kesätöitä ja heräsin siinä 4:10 ja helasin mollin sivua, kuin riivattu ja hain googlesta myös työpaikkoja. ATK ei näemmä ole hirveän haluttu täälä päin. Katselin myös henkilökohtainen avusta juttuja mutta en osaa käsitellä ihmisiä ja paniikkihäiriöinen ei varmaan olisi hyvä avutaja. Olik myö hyvä palkallinen myyjä paikka mutta AUTO oli pakko olla. Karaoke juontaja? AUTO oltava.

Jos ei meinannut järki lähteä raha asioiden takia niin ilmeni vielä yks pikkanen juttu.

Mummoni leikataan tällä viikolla. Hänellä on syöpä. Hän soitti eilen ja kertoi. Kyyi miten voin ja ensimmäistä kertaa kerroin OIKEASTI miten voin. Hän kysyi huolissaan miten selviän? VASTASIN tuurilla. Sitähän elämä on. 

Istun vanhan koulupöytäni edessä jota käytin kun olin yläasteella. ON muuten hyvä pöytä.

Jos olisin nuorena tiennyt miten paljon ammatin valinta vaikuttaa työn saamiseen en olisi valinnut noppaa heittämällä.

Kun hankin kissani luulin että pystyn huolehtimaan niistä nyt tuntuu, että ne ansaitsisivat paremman kodin. 

Tässä on ollut iso kasa koettelemuksia takana ja tuntuu että vinopino ongelmia vielä edessä. Mutta elämä ON myös KASVAMISTA. Ei voi eka koulutus aina olla se mitä haluaa ja ei voi koko ajan rahaa vaan virrata jostain. Joskus PITÄÄ ANSAITA se mitä pitää TÄRKEÄNÄ.

Jos jokainen meitä osaisi valita aina ne oikeat päätökset ja tietää mitä tulevan pitää olisiko elämä yhtään sen parempi? emt

Ukko lupas tänään soitella sossuun ja kysellä miten täsät eteenpäin. Onneksi en ole yksin. Jos olisin en tiedä mitä tekisin.

Mutta ASIOILLA on tapana KÄÄNTYÄ PARHAINPÄIN ja ennen kaikkea KUKAAN ei ole YKIN!

tämä oli nyt tälläinen tekti. alunperin piti laittaa kuvaa eilisistä kauramaito vohveleista mutta tämä oli päällimäisenä sydämellä.

Loves Ann