Mummollani on todettiin kuukais-kaks sitten syöpä. Kohtu poistettiin kokonaan ja tilanne parani....
Mutta sitten maksaan oli ilmennyt pesäkkeitä eikä niitä saa leikattua....
Juttelin isäni kanssa.joka kertoi, että mummolla oli jo kertaalleen ollut rintasyöpä kun olin ollut pieni.
En muistanut koko asiaa.
Samassa keskustelussa ilmeni, että kesätyöpaikka jossa olin ollut monta vuotta niin muutamalla muullakin, oli syöpä.
Muistin heidät hyvin. Mukavia ja kilttejä ihmisiä.
Sitten, katson omaa elämääni. Opiskelut venyneet, työtön,
lapseton eikä edes ajokorttia sekä hyvin velkaantunut opintolainasta.
Asun pikkukylässä josta ei valmistumisen jälkeen löydy töitä.
Ennen valmistumista turha muuttaa, täälä paaaljon halvempi vuokra.
Jos koulua ei saa vedettyä jouluun mennes loppuu rupeeko kela kerään rahoja takas.
Tai mites työtön maksaa kaiken lainan.
Puhumattakaan kuoleman pelosta joka paukahti sen sileän tien ku tajusinx et 20 vuoden päästä äitini on 70!
Puhumattakaan kissoistani tai miesystävästäni.
Pelkäsin pienenä, et kuolen tulipalossa. Nyt pelkään, et venäjä hyökkää suomeen ja jään sotaleskeksi....
Nyt uutena villityksenä pelkään lähipiiriläisteni kuolemaa...
Voiko asiat olla joskus niin hyvin, et ei tarvi pelätä?
Loppuuko stressi rahasta vasta kun sitä on joko liikaa tai eläkkeellä. (Siskoni vastasi tähän,
et jos ei tee töitä ei kerry eläkettä).
Miten yli 80 v mummoni voi sanoa olevansa valmis kuolemqan ku itse en ole valmis työelämään tai elättämään itseäni.
Koska ihminen on valmis?
Miten voi valmistautua tulevaan jos huominenkin on niin kaukana.
Halusin lapsena olla kuuluisa. Siis muustakin, kuin teini törttöilystäni.
Halusin olla tärkeä.
Nykyään on vain tärkeää, että on katto päänpäällä ja kaapissa ruokaa.
Riittääkö elämiseen siis katto päänpäälle ja ruoka?
Juteltuani mummoni kanssa raha-asiositani niin hän kysyi miten selviän.
Teki mieli sanoa, että itsehån olen asiani kussut.
Hän oli huolissaan, et kun hän lähtee selviänkö.
Olin hiljaa....miten voi sanoa toiselle, et älä vielä mene tai selvitään voit siirtyä eteenpäin.
Mummoni on viimeinen isovanhemmistani elossa. Isän vanhemmat kuolivat jo kauan sitten.
Miesystäväni polttaa ja pelkään hänenkin puolestaan. Tupakan väitetään tappavan nuorena.
Toinen mummoni kuoli tupkan haitta aineisiin.
Tähän kirjoittaminen auttaa pääni tyhjäämistä. Syöpä on vaikea aihe..
Puhumattakaan, kuinka isoksi asiat kasvaa pääni sisällä :P....
Teksi hyppää vähän asiasta toiseen mutta pääsempähän helpommalla mielellä nukkumaan.
Hyvää yötä
Loves Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti