Jep taas on se aika jolloin avaudutaan
Kun olin 10v luulin että kun käy koulun niin pääsee töihin ja on paljon rahaa ja elää hyvin.
kun olin 15v luulin, että elämä loppuu yläasteen jälkeen ja hautaudun vatuun alle ja en ukonut selviäväni työelämäsä puhumattakaan kotoa poi muuttamine jne.
Kun olin 18v halusin mahdollisimman nopeati muuttaa kotoa pois ja olla itsenäinen.
21v muutan pois kotoa ja alan elää omillani.
Nyt kohta 24vuotiaana olen tajunnut asioita:
1. Luojan kiitos selvisin yläateesta
2. Itsenäisesiti asuminen ja kotikunnalta pois muutto ei todellakaan ole NIIN VAAN LÄHTEMISTÄ
3. työpaikkaa ei niin vaan saa
4. Sossu laskee opintolainan AINA (vaikka olisit nostanut kaiken)
5. Moni työpaikka vaatii autoa
Kotoa pois muuttaessani iä totesi että ovi on AUKI mutta TAKAS et voi muutta koska vanhasta huoneestasi tulee tv huone ja pikkuveljei tarvitee tilaa.
Minun piti jouluna valmitua mutta masennus/ kaikki muu elämän paska vei meikäläistä niinku pässiä narussa.
Tää kevät meni siinä, että isännöitsiä ilmoitti irtisanovansa meidät ja ei meinattu saada kämppää mistään. ONNEKS löytyi et ei kujalle jouduttu.
Toiaalta meni kaikki säästöt TAKAUSMAKSUUN, PYYKKIKONEESEEN, LASKUIHIN ja EDELLISEN kämpän VUOKRAAN ja TÄMÄN uuden kämpän VUOKRAAN. Tarkoitus oli elää säätöilläni koko kesä...Tyhjästä on paha nyhjästä.
Kumpikaan meistä ei saanut kesätöitä ja heräsin siinä 4:10 ja helasin mollin sivua, kuin riivattu ja hain googlesta myös työpaikkoja. ATK ei näemmä ole hirveän haluttu täälä päin. Katselin myös henkilökohtainen avusta juttuja mutta en osaa käsitellä ihmisiä ja paniikkihäiriöinen ei varmaan olisi hyvä avutaja. Olik myö hyvä palkallinen myyjä paikka mutta AUTO oli pakko olla. Karaoke juontaja? AUTO oltava.
Jos ei meinannut järki lähteä raha asioiden takia niin ilmeni vielä yks pikkanen juttu.
Mummoni leikataan tällä viikolla. Hänellä on syöpä. Hän soitti eilen ja kertoi. Kyyi miten voin ja ensimmäistä kertaa kerroin OIKEASTI miten voin. Hän kysyi huolissaan miten selviän? VASTASIN tuurilla. Sitähän elämä on.
Istun vanhan koulupöytäni edessä jota käytin kun olin yläasteella. ON muuten hyvä pöytä.
Jos olisin nuorena tiennyt miten paljon ammatin valinta vaikuttaa työn saamiseen en olisi valinnut noppaa heittämällä.
Kun hankin kissani luulin että pystyn huolehtimaan niistä nyt tuntuu, että ne ansaitsisivat paremman kodin.
Tässä on ollut iso kasa koettelemuksia takana ja tuntuu että vinopino ongelmia vielä edessä. Mutta elämä ON myös KASVAMISTA. Ei voi eka koulutus aina olla se mitä haluaa ja ei voi koko ajan rahaa vaan virrata jostain. Joskus PITÄÄ ANSAITA se mitä pitää TÄRKEÄNÄ.
Jos jokainen meitä osaisi valita aina ne oikeat päätökset ja tietää mitä tulevan pitää olisiko elämä yhtään sen parempi? emt
Ukko lupas tänään soitella sossuun ja kysellä miten täsät eteenpäin. Onneksi en ole yksin. Jos olisin en tiedä mitä tekisin.
Mutta ASIOILLA on tapana KÄÄNTYÄ PARHAINPÄIN ja ennen kaikkea KUKAAN ei ole YKIN!
tämä oli nyt tälläinen tekti. alunperin piti laittaa kuvaa eilisistä kauramaito vohveleista mutta tämä oli päällimäisenä sydämellä.
Loves Ann
