Taas paikalla

Hei tuli näköjän parikuukautta sittem vuosi kun aloitin blogin ylläpidon.

Ei oo tullu kirjoitettua mitään mutta tänään sain päähäni aiheen jota en voi itkemättä ajatella.

Kuolenko yksi?

Nyt en ole edes 25 ja tämä aihe on vielä kaukana mutta vaivasi minua ja pitkään haluan päästää ajatuksen ulos.

Ajatus lähti kun katsoin Star Trek sarjaa voiger kautta. "spoleri alkaa täsät liittyem sarjaan"

 Belana ja Tom ovat saamassa lapsen."

näin spoileri päättyy.

Rupesin miettimäänn omia lapsia. Saanko koskaan lapsia? Olenko hyvä äiti?

Lapset eivät kieltämättä ole vielä suhteen kahdennen vuoden aikana aiheellinen vaikka asumme yhdessä ja olen puhunut paljon lapsista.

Tässä rupesin miettimään olisinko hyvä roolimalli naisena. En ole naisellisemmasta pääsät ja tällä hetkellä kerään pokemon tavaraa ja pelaan. Joutuisiko lapseni naurun alaiseksi koulussa, koska äiti olisi lelukerääjä.

Minulla ei ollut kunnolista roolimallia liityytyen naiseuteen. Vanhempani erosivat, kun olin nuori ja äitipuoleni oli mitä oli. En ollut hänen lapsi tai en saanut sanoa häntä äidiksi. Nyt hänellä ja isälläni on lapsi pitäisi äitipuoltani nyt kutsua äidiksi että pikkuveljeni ei hämmenny.

Sitten menin ajatuksissani taas vähän eteenpäin olin vanhempi taas 40-50 ikäinen. Rupesin miettimään olisiko miesystäväni vielä elossa 64 vuotiaana. Hoitaisinko häntä kotona vai olisko hän jo poissa. Olisinko yksin jossian pienessä soluasunnossa kissojen kanssa.  Vai heräiainkö joku aamu siihen ett' rakkaani ei avaisi silmiään. Niin mummulle kävi mutta toisaalta nukkui pois rauhassa eikä laitoksessa tosin hän taisi olla vanhe,pi kuin 64.

Pelkään kuolemaa. Mitä jos jää jotain tekemättä tai sanomatta. riittääkö tämä elämä toteuttamaan kaikki ideani?

Voiko ihminen olla koskaan valmis kuolemaan? Tulenko katumaan jotain viimeisinä hetkinäni? 

En ole uskonut mihinkään uskontoon hetkeen aikaan mutta tänäänn taidan rukoilla anteeksi niiden pahojen sanojen takia joita olen sanonut ja soittaa muutamalle ihmiselle ja sopia tapaamine. Jos meinaa lähteä vuosien päästä leuka pystyssä pois on alettava elämään kuin kaikki päivät olisivat viimeisiä.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun.

Loves Ann