Mistä tietää, että on saavuttanut oikeasti henkisen ajattelun pohjan ja tajunnut merkiemöttömyyden? Siitä, että on oikeasti tajunnut mitä tahansa teet kukaan ei muista sinua sadan vuoden päästä tai mitään mitä kirjoitat kukaan ei tule lukemaan kuukauden päästä. Kyse ei ole nyt huominkipeydestä, masennuksesta tai mistään muustakaan mutta todellisuuden taju löi minua yksinkertaisesti Naamaan.
Olin aina ajatellut koulusta valmistuttuani ja kotoa mutettuani että NYT annan kaikkeni ja teen sekä toteutan unelmani...... Menin uudestaan kouluun ja unelman toteuttamiseni jäi tien varteen....Nyt rupee oleen toinen koulu loppu suoralla niin hakkaan edelleen päätä seinään että tätäkö teen loppu elämäni.....
Tuntuu niin turhauttavalta...olen tajunnut muutaman asian jokka estää unelman toteuttamiseni.....yksi en osaa piirtää vaikka haluaisin.....kaksi kuudes atk ammattivuosi alkamassa enkä edelleenkään tajua mitään saatine koko ala ei kiinosta mutta en ole päässyt sisälle yhteenkään kouluun mihin olisin halunnut ja jotain piti keksiä siinä sivussa... KOLME VUOTTA......Löin taas päätä seinään.....EN jumalauta jaksa.... Siihen jäi taide ala...
Vaatesuunnittelu pääsin kouluun mutta Isäni paasasi minut ammattikorkeaan ja nyt jumitan siellä...... Vittuuntuneena ja itsensä pettäneenä eikä se faija oo vieläkään tyytyväinen.,....... Totesin että muutan koti kulmilta pois ja saan edes sukulaisilta rauhan...
Katselin jätkäkaveriani tupakilla ja tajusin tai huomasin että en ole päässyt tässä kuuden vuoden aikana yhtään mihinkään minkään asian suhteen....Olen lihonnut...laiskistunut ja kyllästynyt kaikkeen....
Haluaisin vaan tehdä jotain ´sellaista että oikeesti tietäisin, että yritin kaikkeni ja voisin olla ylpeä jostain......En koskaan pysty hankkimaan lapsia ja en usko että edes selviytyisin lapsen kanssa.....Haluaisin jättää vain käden jälkeni mailmalle.....OLIn olemassa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti